Mikään ei ole parempaa, kuin iloinen minä ja hevonen. ♥

Taas jälleen meitä sää suosi. Tallille lähdimme ja oli erittäin ihana aurinkoinen ja lämmin aamu. Tallin pihaan päästyä näin, että Elli makoilee tarhassa, ei muuta kuin kamera käteen ja äkkii kuvailemaan.  Ihmeen paikallaa se siinä makoili, kun paijailin. Tamma ylös ja ihanalle maastolenkille. Maastossa mentiin viime kertaista paremmin, eikä turhia säikkymisiä ollut yhtään.

Voikukkapelto houkutteli, kun kaikilla on niin ihania kuvia voikukkien kera, niin piti meidänkin sitte sellaiset kuvat saada. Muutamat ravit ja laukat otimme pellolla ja jatkoimme matkaa kohti tallin niittyä jossa sitten menin itse hetken ilman satulaa ja kaverimme, Mari joka oli pitkän maaston koiriensa kanssa kulkenut perässämme niin pääsi Ellin selkään. Muutamat laukat ja ravit siinä ottivat ennenkuin alkoi tulla vettä, kun esterin p*rseestä... Näin oikein, kuinka sade lähestyi meitä ja hetkessä olikin voimakas ukkonen päämme päällä.. Mutta mikään ei voita sitä fiilistä, kun saat mennä ihanalla hepalla voikukkapellolla laukkapätkiä, näät selvästi, että hevonen nauttii siitä täysin sydämmin ja onnestaan pukittelee pienen pieniä pukkeja ja on aivan onnellisen näköinen.

Illalla kävimme erästä lasta katsomassa, jota menemme sitten hoitamaan muutamaksi tunniksi. Oli muuten suloinen vauva, toivottavasti ei nouse vauvakuume ;) eivaa, ei sellaista tule, kun ei ole miestä eikä tähän elämäntilanteeseen minkään sortin vauvaa nytten kaivata. Riittää, että saan niitä sillon tällöin pientä palkkaa vastaa hoitaaa.