Aamu sarastaa ikkunanverhon välistä. Ilma on mitä täydellisin lähteä kahden hienon hevosen kanssa maastoilemaan. Hepat haettiin laitumiltaan ja harjailimme ja varustimme ne kuntoon. Reitti oli vieras niin minulle kuin Juliallekkin, mutta aika tarkat ja hyvät ohjeet saimme. Lähdimme suunnistamaan kohti reittiämme. Matkalla oli muutama pelottava muovi leijumassa ja Elliä hieman alkoi pienenä tammana pelottamaan, niinpä Julia meni Ollin kanssa pelottavuuden ohitse ensin niin vältyimme monelta pystyyn nousemiselta, jotka ovat ihan hirmu hurjia, alle 20cm nousee keulamme aina. Muutama pieni ravipätkä otettiin. On se vaa niin kummallista, kun pääset hevosen selkään, hieman maastoon, kuuntelet luonnon ääniä ja et enää ajattele arjen murheita niin elämä tuntuu aina vaan paremmalta, siellä hevosen selässä voisi vaikka olla joka päivä :) Onneksi on noin hienot eläimet keksitty, eihän tästä elämästä muuten tulisi mitään, kun ei pääsisi hevosen selkään nollaamaan ajatuksia ? :)
<a 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti