Ei mikään oo selvempää, ei mikään yhtä tärkeää, kuin määränpää..

Hieman taas kertynyt postailu taukoa, mutta ei ole ollut aikaa kirjotella oikein mitään, kun kaikenlaista on tapahtunut.  

Kävin kaverin hevosta taas ratsastelemassa muutamana päivänä ja tosi kiva oli taas mennä hevosella joka jotain osaakin. Hieman ilman satulaa menin ja vähän ravia koottiin yms. Ellillä oon myös käynny ratsastamassa ja poikaystävänkin sain selkään ja taisi tykätä hepalla ratsastuksesta, kun lupaili uudestaankin nousta selkään. Kävimme Julian kanssa testaamassa Orimattilan suunnilla paria hevosta, mutta ei ne sitten ollut niin kivoja, että voisin kuvitella alkavani niitä vuokraamaan, vaikka olisi hieman halvempaa ja tallilla on oma kenttä ja muutenkin näytti asialliselta paikalta. Suurin ongelma oli se, että hevoset oli opetettu istunnalla ratsastukseen suurimmaksi osaksi, mutta itse en sitä taitoa niin kauheen hyvin hallitse, joten jatkamme Ellillä ja Ollilla menoa. Tuttu ja turvallinen on aina paras. 

Mökillä on tullu käytyä ja kavereita nähty, istuttu iltaa kavereiden kanssa kämpilläni yms muuta ihanaa. Kissa vauvatkin ovat huimasti kasvaneet ja kaikki kolme tulevat todella hyvin toimeen. Yksi asia joka meinaa pistää aivosolukkeet kiehumaan aina välillä, kun pennut juoksevat pitkin asuntoa ja tiputtelevat tavaroita tai muuten vain sotkevat... Mutta ehkä ne siitä kasvaa ja rauhottuu. Vielä pitää nauttia söpöistä pikku pojista, ennen kun ovat laiskoja ja isoja.

Lauantaina ois tarkoituksena mennä ratsastamaan Ellillä. Varmaan jos saadaa joku kuvaaja mukaamme, niin menen lännensatulalla. Tiedä mitä siitä sitten tulee, kun en ole koskaan mennyt :)