Älä hukkaa sun aikaas, ollaan täällä vain kerran.

Niinkuin otsikko jo kertoo, niin olen tässä lähipäivinä koittanut keksiä vaikka ja mitä tekemistä. Vihaan olla vain paikallaan ja ihmetellä maailman menoa, toki joskus sitä voi olla kotonakin vaan päivän ja koiran kanssa lenkkeillä. Olen nähnyt aika paljon nyt kavereitani ja olen muuttunut ihmisenä jotenkin eri suuntaan, paljon avoimpi ja ulospäin suuntautuva.
Tänään lähdin kaverini, Lotan kanssa hänen työpaikalleen, siellä olikin sitten Lotan ratsutettava heppa.  Lämminverinen ruuna, Lobster. Tutummin lömö tai mitä kaikkia nimiä nyt muutaman tunnin aikana kuulinkin, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lotta on kouluttanut reilun puolivuotta ruunaa ratsuksi, kun on entinen hyvä ravihevonen, mutta nytte ikä painaa eikä radalle voi mennä enään juoksemaan niin ratsun homaat sopivat tähän hyvin. Lotta ratsasti lömöllä ekana hieman ravia ja käyntiä ja sitten kävi käsky että minä menen selkään. Noo hetken siinä sain hakea sitä oikeeta taktiikkaa kyseisen hevosen kanssa että mitenpäin sitä oikein liikutaan ja mennään, kun yhteinen sävel löytyi niin oli todella asiallinen herra allani. Todella pehmee kädelle ja kaikkea ihanaa. Varmaan koskaan ole noin kuuliaista heppaa allani ollut, kuin tämä.
Postaus taukoakin on tullut taas hetkeksi, mutta siihen on nytte oiva selitys, mun koneen akkulaturi räjähti, siis ihan oikeasti se pamahti eräänä yönä vain naamani eteen ja kaikki meni paskaksi. No mutta onneksi kone oli vanha ja olin jo miettinytkin, että ostaoisin uuden koneen. On se ihana datailla ja kirjotella blogia kun ei tarvitse aina istua koneen vieressä esim. keittiössä. kun koneeni ei pysynyt yhtään päällä ilman akkulaturia ja jos laturiin edes hipas niin kone sammu.. mutta oli se kiitettävän viisi vuotta minua ahkerasti palvellut lähes joka ikinen päivä. Nyt ajattelin lopettaa kirjottamisen tähän ja hakea kanankoipeni uunista,
Hyviä unia kaikille, taikka päivän jatkoja, koska nyt ikinä tämän luettekaan :)