Bye bye love stara and school

Joskus kaikki ei mene niinkuin ajattelee.. Koulussa käyminen oli mukavaa ja siellä oli asiallista väkeä ja ystäviä tuli uusia enkä niitä hylkää vaikka koulun käynti keskeytyi. Mutta ei siitä tule mitään jos pitää joka sunnuntai parilta kymmeneltä ihmiseltä kysyä että pääseekö hänen kyydillään Harjuu. Aina tuntui että kaikilla on jonkin sortin syy miksi ei pääse kyytii tai jotain muuta vastaavaa, on se ku ei raha kelpaa. Linja-autolla menisin muuten sinne mutta lähin pysäkkimme on niin kaukana että sitä en ihan joka sunnuntai ja perjantai ajatellut kävellä. Starakin sitten jäi kun lahdessa ei oikein ole hyvien julkisten yhteydessä hyvää ja asiallista tallipaikkaa. Stara oli tosi mukava hevonen ja siihen muodostu heti hyvä side. Paras hevonen oli mitä tässä nyt on ollut, en osannut mitään pelätä sen kanssa kun luottamus oli kohdillaan . Muistot säilyy ja elämän pitää vaan tästä päivästä eteenpäin jatkua. Työpaikkoja olen kysellyt ja voi olla että nytte kun olen kotosalla niin Cellan kaveriksi hankin kissan. olen huomannut että kun kissat lähti ja minä lähdin kouluun niin koiran elämän into on kadonnut. Cellan katsekkin on niin surullinen ja olemus on kuin kaipaisi jotain kivaa kaveria. Nyt se vain nukkuu ja meinaa jopa ruokansa jättää syömättä, vaikka terve on. Toinen kaipaa kaveria, minä töitä ja ratsastustunteja/ vuokrahevosta ja paljon ystäviä. Onneksi on Julia tässä kämpillä ni ei tarvitse yksin murehtia että mitä seuraavaksi. On se ku pitää kaikki hyvä lopettaa niin aikaisin. Vielä olen koulun kirjoilla, mutta tuskin kauaa kun siellä varmaa meistä lentää jo niin hirveet juorut ja huhut kun emme ole koulussa olleet niin ei tee mieli enää ees palata takaisin. 

♥ muistan sinut aina, Stara

.

Muistot elää, kauemmin kun ihmiset, toisii muistellaa nauraen, toisia taas itkien.
Aamul herään, kun toiset menee nukkumaan, eletään niin et muistoasi kukaa ei saa hukkumaan.
Muistot elää, kauemmin kun ihmiset, toisii muistellaa nauraen, toisia taas itkien.
Aamul herään, kun toiset menee nukkumaan, eletään niin et muistoasi kukaa ei saa hukkumaan.